Hippeilyä!

Sain tuossa palautetta, kun ei oo tekstiä näkyny... Pitäähän tämä suuri vääryys heti korjata!

Tilausjono on vähän seisahtanut kun uskokaa tai älkää: on alkanut himpun verran tuntumaan kuivalta tää Reaversejen teko kun niitä alkaa olla jo kymmenen paria peräkanaa takana. Välissä tahtois tehä vähän jotain muutakin. Nyt on työn alla Anelmaiset villasukat, operaatio koiransyömän rahin pelastus ja käsilaukku. Niin ja monta monta monta paria Reaverseja!

Sivussa oon myös tehnyt vähän pienempiä projekteja. Mussa on aina piilenyt sellainen pienenpieni piilohippi, joka aina välissä näyttäytyy hieman ihmeellisillä tavoilla. Tälläkertaa oon tehnyt seuraavia. Koita ensin arvata, mitä ne on, ennenku rullaat alaspäin ja luet mitä ne oikeasti on! ;)

Ensimmäinen kuva: 10 pisteen vihje: Ne on pieniä ja näitä on mulla jo monta! 5 pisteen vihje: Ne on pehmoisia. 2 pisteen vihje: Niitä voi käyttää puhdistamiseen.

Vastaus: Meikinpesulappuja! Kätevää! Ei tarvi ostaa vanulappuja ja näitä voi käyttää aina uudelleen ja uudelleen. Materiaali täyttä puuvillaa, joten pesu hoituu 60 astessaa. Mii laik!

Toinen kuva: 10 pisteen vihje: Koko on noin 20 senttiä halkaisijalta. 5 pisteen vihje: Tätä käytetään keittiössä. 2 pisteen vihje: Se kastellaan, eli käytetään märkänä.

Vastaus: Tiskirätti! Kätevää tämäkin! Näyttää kivalta keittiössä ja näitäkään ei tarvi ostaa uusia kun riittää vaan että rätin tullessa liian likaiseksi, se lyödään vaan pyykkikoneeseen ja otetaan käyttöön uusi rätti!

Näiden tekemiseen ei tosissaan mene kauan. Salkkarit-jakson laskukaavan mukaan meikinpesulappuja tuli 4 kpl ja tiskirättejä yksi jakson aikana. Ihan kivaa pikkunäpertelyä. :)

Jos joku tahtoo opetella kans näitä tekemään ja Googlen käyttö tuntuu liian haastavalta, niin toiveesta voin tehdä erillisen postauksen, jossa näiden ohjeet. :)

Reaverset!

Se ois kuulkaas jo tiistai! Ja muuten ihan hemmetin syksynen tiistai! Ite oon jäänyt ilmeisesti vielä kesävaihteelle: oon nimittäin vieläkin ballerinat jalassa ja ei en ole vielä älynnyt alkaa suurkuluttamaan villasukkia! Eilen kyllä pyykkäsin kaikki valmiiksi syksyä odottamaan. (joo, nyt ne on kaikki kolme paria söpössä rivissä kuivumassa mun kylpyhuoneen katossa) Ehkä siinä onkin se syy, mikseivät ole parhaillaan jalassa...nehän on märkiä! Noh, huomenna sitten.

Ongelmana on myös se, että eihän mulla ole villasukkia kun teen kaikki vaan muille ja sitten mulle itelle ei jää mitään! Suutarin lapsella ei ole kenkiä, niinhän se menee. Oisko joku halukas neuloon mullekki välissä jotain? Anyone? (Ehkä mainitsin tästä jo kertaalleen joskus, mutta pidän asiaa niin tärkeänä, että sen voi aivan hyvin mainita myös uudelleen :) ).

Tänään ajattelin esitellä teille mun ensimmäiset Converse-sukkatossut eli Reaverset! Mallinhan on suunnitellut Rea Järvenpää ja sen voi häneltä ostaa joko suoraan Facebookin kautta tai sitten Ravelry:stä muutamalla eurolla. Eikä ole ainakaan mun mielestä paha hinta noinkin ihanien tossujen ohjeista!

Ensimmäisten Reaversejen väriksi valitsin tyttömäisen pinkin! Ei niistä täydelliset tullu, mutta omaan käyttöön juuri sopivat (nämäkin vain lopulta päätyivät lämmittämään jonkun muun kuin minun varpaitani). Nauhojen suhteen mulla oli näiden ensimmäisten kanssa ässä hihassa: Nimittäin rakas koirani vetäisi tässä taannoin aamupalaksi mun jo vuosia hyvin palvelleet tennarit. Kenkien kohtaloksi tulikin sitten roskapönttö, mutta ennen tuota viimeistä tuomioita päätin napata nauhat talteen mahdollista tulevaa käyttöä varten. Mikäs sen parempi uusi elämä vanhoille kengännauhoille olisikaan, kuin uusien lämpöisten tennaritossujen nauhoina! Myöhempiin pareihin olen kyllä sitten jaksanut neuloa nauhat ihan suosiolla ja hyvät niistäkin on tullut, melkeen jopa paremmat :)

P.s. Jos malli ihastutti, niin minulta saapi näitä tilata pientä maksua vastaan :)

Mustaa ja karkkiraitaa

Täytyy myöntää, tänään ei ole mun päivä. Tuntuu että jokainen asia vastustaa ja tekis mieli vaan hakata päätä seinään. Se ei ole kiva tunnetila se. Mutta onneksi on neuleet, joihin voi upota hetkeksi ja antaa ajatuksien vaan mennä ohi. Se on melko terapeuttista!

Tänään en kuitenkaan ole saanut aikaseksi paljon mitään. Tilausjono on stopissa (ei sitä aina vaan voi napata!)ja alotinkin rakkaan ystävän tulevalle vauvalle neulomaan jotain pientä ja sööttiä. Näistä kuvaa hieman myöhemmin... ;)

Toisena tuotoksena mulla on valmistunut ihan omasta päästä nykäisty malli niinsanotuista "pampulasukista". Lankana seiskaveikkaa ja jotain Prisman alelaarista löytynyttä ihanan pehmoista ja makean väristä akryylilankaa (saa nähä kauanko nämä kestää!):

Tällä onnettomalla sukalla ei ole vielä vaan paria (löytyy sekin to-do-listalta). Oikeesti oon ekspertti tekemään parittomia villasukkia! Mun pitäis ehkä tosissaan löytää sellainen neulova anoppi, joka jaksais ehkä täydentää parittomille sukille parit... Eihän sillä miehellä niin väliä, kunhan anoppi neulois :)

Se kuuluisa ensimmäinen postaus!

...mutta ei varmasti viimeinen ;)

Jeppisjepulis. Niin se vaan meni, että näinkin lyhyellä "varotusajalla" mun oli laitettava omille amatöörineulomuksilleni ihka oma blogi pystyyn!

Tällä hetkellä eletään vielä vaihetta, jossa ajatuksia, haaveita ja unelmia on miljoona ja pään sisältö on enimmäkseen seuraavaa:

"Ai tekisinkö sulle sukat? No mikäettei! Ai sullekki? Joo, tottakai! Seuraavaksi teen itelle tän, eikäku tän, eiku tän.. ÄÄH, teen nää kaikki sitteku ehtii!!! Millon ehtii? No näiden sukkien jälkeen, eiku vielä nää yhet, mitenkä ne toiset...no ehkä ens kuussa."

Eli toisinsanoen to-do-neulelista on jättisuuren valtava ja tietenkin aikaa on liian vähän toteuttaakseen ne kaikki. Kädet syyhyää, ei voi olla hetkeäkään erossa sukkapuikoista ja kaupan lankahyllyä ohittaessa on oikeasti taisteltava, että pääset kävelemään ihan vain tavallisesti sen ohi, ilman että ostat mitään lankoja. Onko tää nyt sitä neuloosia?!

Kuulostaa aika pahalta. Vaan viisaammat on kertonu mulle, ettei se oo oikeesti kovin vakavaa. :)

Mistäkö mun neulebuumi sitten lähti liikkeelle? Se oli ihan tavallinen arkipäivä ja aivan normaali perustylsä hetki Facebookin äärellä. Sitten se tapahtui: Eksyin Facebookin käsityöryhmään ja näin kasapäin A-I-V-A-N I-H-A-N-I-A villasukkia, jotka mun oli pakko saada. Olen aina ajatellut neuleiden kanssa siten, että turha ostaa kun voin tehdä itsekin ja se sama ajatus pyöri päässä pahemman kerran niiden ihanien villasukkakuvien äärellä. Seuraava ajatus olikin, että osaanko? Tiesin jo valmiiksi, että en osaisi, mutta päätin opetella. Hetken kuluttua olinkin jo kaupan lankahyllyllä valitsemassa lankoja tuleviin sukkiini.

Viikon puurtamisen jälkeen tuloksena oli nämä ensimmäiset pitkävartiset kuvioneulesukkani:

Ei ne täydelliset ole, mutta aivan kelpo sukat näin ensimmäisiksi laatuaan :)

Nyt kun olen neuleiltani malttanut tämän ensimmäisen postauksen verran rustata tänne tekstiä, niin kysyisin teidän mielipiteitä, mitä tältä blogilta halutaan? Mikään mestari en vielä todellakaan ole, mutta eikös se niin mee, että matka on aina mukavampi kuin itse määränpää? Joten opetellaan! :)