Se kuuluisa ensimmäinen postaus!

...mutta ei varmasti viimeinen ;)

Jeppisjepulis. Niin se vaan meni, että näinkin lyhyellä "varotusajalla" mun oli laitettava omille amatöörineulomuksilleni ihka oma blogi pystyyn!

Tällä hetkellä eletään vielä vaihetta, jossa ajatuksia, haaveita ja unelmia on miljoona ja pään sisältö on enimmäkseen seuraavaa:

"Ai tekisinkö sulle sukat? No mikäettei! Ai sullekki? Joo, tottakai! Seuraavaksi teen itelle tän, eikäku tän, eiku tän.. ÄÄH, teen nää kaikki sitteku ehtii!!! Millon ehtii? No näiden sukkien jälkeen, eiku vielä nää yhet, mitenkä ne toiset...no ehkä ens kuussa."

Eli toisinsanoen to-do-neulelista on jättisuuren valtava ja tietenkin aikaa on liian vähän toteuttaakseen ne kaikki. Kädet syyhyää, ei voi olla hetkeäkään erossa sukkapuikoista ja kaupan lankahyllyä ohittaessa on oikeasti taisteltava, että pääset kävelemään ihan vain tavallisesti sen ohi, ilman että ostat mitään lankoja. Onko tää nyt sitä neuloosia?!

Kuulostaa aika pahalta. Vaan viisaammat on kertonu mulle, ettei se oo oikeesti kovin vakavaa. :)

Mistäkö mun neulebuumi sitten lähti liikkeelle? Se oli ihan tavallinen arkipäivä ja aivan normaali perustylsä hetki Facebookin äärellä. Sitten se tapahtui: Eksyin Facebookin käsityöryhmään ja näin kasapäin A-I-V-A-N I-H-A-N-I-A villasukkia, jotka mun oli pakko saada. Olen aina ajatellut neuleiden kanssa siten, että turha ostaa kun voin tehdä itsekin ja se sama ajatus pyöri päässä pahemman kerran niiden ihanien villasukkakuvien äärellä. Seuraava ajatus olikin, että osaanko? Tiesin jo valmiiksi, että en osaisi, mutta päätin opetella. Hetken kuluttua olinkin jo kaupan lankahyllyllä valitsemassa lankoja tuleviin sukkiini.

Viikon puurtamisen jälkeen tuloksena oli nämä ensimmäiset pitkävartiset kuvioneulesukkani:

Ei ne täydelliset ole, mutta aivan kelpo sukat näin ensimmäisiksi laatuaan :)

Nyt kun olen neuleiltani malttanut tämän ensimmäisen postauksen verran rustata tänne tekstiä, niin kysyisin teidän mielipiteitä, mitä tältä blogilta halutaan? Mikään mestari en vielä todellakaan ole, mutta eikös se niin mee, että matka on aina mukavampi kuin itse määränpää? Joten opetellaan! :)