Pam-pam-pampulapannunalunen!

Joulusta ei ole vasta kuin vähän reilu kuukausi, joten vielä ehtii hyvin julkaista näitä joululahjapakettien sisältöjä! Tämän Pam-pam-pampulapannunalusen on voinut bongata myös jostakin muusta blogista, kuin tästä minun... Se jääköön arvoitukseksi, missä tämä mahtaa vilahtaa! ;) 

Tämähän on siis tehty pienistä huopapalloista, jotka ikävä kyllä ajan puutteen vuoksi jouduin tilaamaan netistä (Figulus). Muutoin olisin kyllä pyöritellyt pallot ihan itse! :) (tiiän, oon fuskuri! Ja häpeän sitä suuresti!) Jonain päivänä kyllä pyörittelen huopapalloja itse jemmaan. Vois olla kivaa kesäpuuhaa pihalla, vai kuvittelenkohan vaan? :D

Palloja minulla oli käytettävissä 50 eri väristä, mutta tähän käytin kaikkiaan 49 palloa (7x7). Käytännössä pallojen ompelu yhteen oli helppoa ja mukavaa puuhaa. Pallot piti vain yrittää kohdentaa kohdilleen siten, että jokaisella rivillä on 7 kerroksen ajan 7 palloa. Haasteena oli pallojen eri kokoisuus, mutta se ei mielestäni haittaa koska tämän pitääkin näyttää käsin tehdyltä! :) Tarkempia ohjeita huopapallo-pannunaluseen löytyy esimerkiski Yhteishyvän sivuilta. Tämä voisi olla mukava ja helppo juttu tehdä esimerkiksi lasten kanssa! :) 

Lopputulemana todettakoon, että paremminkin olisin voinut onnistua. Omalta osaltani olen hieman pettynyt, kun en ehtinyt lähteä palloja itse pyörittelemään. Mutta jospa sitä tosiaan ottaisi vaikka ensi kesänä päivän ja pyörittelisi ulkona muutaman huopapallon jemmaan... ;)

Villasukkaa, Aino rokkaa

Hyvää maanantaita! Täällä Aino neuloo paraikaan ja sanelee tekstiä kotitontulle. :)

Viikko alkoi pirtsakasti, kun koira ilmoitti ulos pääsyn tarpeestaan. Ei muuta kuin kahvi tippumaan ja koiran kanssa lenkille. Koska en suunnittele koskaan asioita päivää pidemälle, minulla ei ollut jääkaapissa kahvimaitoa. Onneksi Bauerin Jaska tykkää, niin paljon paikallisen lähikaupan pojasta, että hän haki mielellään purkillisen Maitokolmion valkoista herkkua. Sitten seuraa pyyntö teille blogini lukijat: Älkää ostako kaupan omaa merkkiä, koska se vie leivän veljeni suusta!!! :) 

Kun kahvimaito oli hankittu ja koira ulkoilutettu aloin neulomaan työkaverini Sirpan a.k.a Sauna-Sirpan villasukkia. Sirpa oli itse aloittanut villasukan teon jokunen vuosi sitten, mutta homma oli tyssännyt kantapäähän. Sitten hän kysyi minulta, "jos tuon langat ja puikot, niin saatatko työn päätökseen?". Ja koska en osaa sanoa ei, otin projektin vastaan. No ei vaiskaan, tämä oli mukavan leppoisa väliprojekti haastavampien töiden keskellä. En kylläkään neulo näitä nyt Sirpan antamilla perusnovitalaisilla, vaan Ylivieskan Kotikutomosta ostamillani Knit Pron Karbonz -puikoilla. 

Viime aikoina minulla on ollut pientä motivaatio-ongelmaa neulomishommissa, mutta nyt pakko tehdä, kun tuo yks pakottaa ja tässä samalla pitää vielä kuunnella Cheekkiä ja Mikael Gabrielia (Pohjoisen tyttö ei sukkia pelkää). On tää rankkaa!

Olen tässä tunnin nyt neulonut ja sukka on jo melkein valmis (tuli jo valmiiksi!). Ei tää niin vaikeaa ollutkaan, kun vaan alkuun pääsee. Tämä toimii hyvänä alkusysäyksenä tulevien viikkojen pakkoneuloosille (sukkatilauksista tehtävien sukkien riemua <3). 

Ihkaomat Reaverset

Tadaa! - Vihdoin minäkin sain omani!!

Pakko nyt vaan hypettää, ku minäki sain vihdoin ja viimein omat, ihan ikiomat Reaverset! <3 :)))

Kuvauksesta kiitän taas jälleen kerran uudelleen Emerald Cityn Jack Baueria! <3 :)

p.s. Ohjeen Reaverseihin saa joko Ravelrystä tai Facebookista suoraan Rea Järvenpäältä! :)

Rakkaudesta sukkapuikkoihin

Nyt se on sitten taas iskenyt minuun: ihan se iso ja paha neuloosi! Iltosin ei malta mennä nukkumaan, koska neulominen vaan on niin kivaa. Aamulla on kiire herätä, koska neulominen vaan on niin kivaa.

Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun minulle tuli tarve hankkia uudet 20 cm pituiset 3,0 -koon sukkapuikot. Välikommenttina huomautettakoon, että 15 cm pikkupikkupuikot jäävät melko tyngiksi pitsisukkaa neuloessa. Kävin siis taas Ylivieskan Kotikutomossa ja punnitsin pitkään KnitPro:n kahden eri vaihtoehdon välillä: Cubics ja Karbonz.

Cubics-puikoista minulla onkin jo hyviä kokemuksia, ohut paksuus vain hieman arvellutti sillä pelkäsin, että saan puiset puikot katkeamaan helposti. Cubics-puikoilla on kylläkin hyvä takuu ja katkenneen puikon tilalle saa hakea kokonaan uuden puikkosetin. Koska kuitenkin olen laiska, päätin pelata varman päälle. Tällä kertaa päätin siis kokeilla jotain uutta ja sorruin ostamaan Karbonz -puikot. (Saatoin ehkä myös olla mainoksen uhri, olihan näiden puikkojen "myyntitpuheet" niin loistavat: Kevyissä ja kestävissä hiilikuituisissa puikoissa on terävät messinkipäät (ei nikkelitön), jotka sopivat monelle eri langalle. Puikkojen pinta on sileä, ja silmukat luistavat niillä hyvin. Puikot tuntuvat erittäin miellyttäviltä ja joustavat jonkin verran eivätkä ole kylmät tai hiostavat.)

Nyt sitten olen onnellinen Karbonz-puikkojen omistaja ja voi taivas, että niillä on mahtava neuloa!! Puikot on niin mukavat ja kevyet kädessä, eikä minun raihnainen rannekaan (Kiitos kevät 2013 ja liukas jää!<3) rasitu näistä ollenkaan toisin kuin muilla puikoilla. Puikkojen kärjet ovat myös paljon terävämmät kuin muissa aiemmin käyttämissäni puikoissa. Tämä helpottaa huomattavasti varsinkin erilaisia pitsejä neuloessa, kun on kavennuksia ja langankiertoja ja ties mitä!

Tässä kohtaa pitäisi tietenkin olla hienot kuvat molemmista puikoista, mutta kun mulla ei ole! Paitsi ehkä Karbonzeista. Hahaa, onhan mulla! Joten tadaa, tässä ne on:

Kuvassa näkyy myös niiden hääsukkien alku. Siis niiden, joista edellisessä tekstissä mainitsin. Tällä hetkellä tosin ensimmäisen sukan varsi alkaa olla saavuttamassa oikeaa mittaa. Näistä on siis tulossa ylipolven sukat... :) Mallissa olen soveltanut Elinan pitsiunelmia ja Dropsin Sofia -sukkien ohjetta. Jos näistä tulee ihan kelpo sukat niin lupaan ja vannon, että ohje tulee myös tänne! :) Tuo reunan pitsi oli vaan harvinaisen v*ttumainen tehä! Tai sitten se vain tuntui vaikelta koska olin aika keltanokka tuota aloittaessa... Sen näkee sitten kun pari lähtee puikoille! :)

Tästä piti kylläkin tulla kaikkea muuta, kuin mun uusia sukkapuikkoja ylistävä teksti, mutta sallittakoon! Mun ois kuulemma pitänytkin pitää näille jonkinsortin kunnon myyntipuhe, joten tässä sitä nyt olis! Ei voi muuta kuin kehua näitä!

P.s. Joko saa mennä takaisin neulomaan?

Reaverset Robinin tyyliin!

...ja mistäs muustakaan olisi kyse, kuin eripari tossukoista!

Kaikki alkoi lokakuun alussa, kun Jack Bauer (Emerald City -blogi) leipoi minulle ehkä maailman hienoimman synttärikakun! Tästä ikuisessa kiitollisuudenvelassa lupasin neuloa Jackille ikiomat villasukat ja tottakai tämä halusi saada Reaverset jalkojaan lämmittämään!

Lopulta sukkatilauksesta tulikin astetta erikoisempi. Ensin sukkien piti olla väriltään sama kuin Rauman Lukko (sininen ja keltainen/keltainen ja sininen/sini-keltainen/kelta-sininen...tai sitten ihan vaan samat värit kuin rakkaan naapurimaamme, Ruotsin lipussa!)... sitten kun olisi pitänyt päättää, tuleeko keltainen itse sukan vai pohjan väriksi, tulikin tenkkapoot (suunnittelinko näitä oikeasti yhteistyössä miehen vai naisen kanssa?!) ja lopulliseksi värivalinnaksi tulikin eripari tossut! Toinen tennari sai sinisen sukan ja keltaisen pohjan, kun taas toinen sai keltaisen sukan ja sinisen pohjan. Jännittävää! Eikös vain?

Jäin odottamaan innosta pinkeenä näiden tekemistä, koska keltainen (se oikea kirkkaan keltainen, ei Novitan tämän hetkinen "keltainen", joka taitaa ollakin oikealta nimeltään sinappi) on yksi lempiväreistäni. Pääsinkin aloittamaan nämä paria viikkoa ennen joulua, mutta sitten väliin hyökkäsikin joululahjaressipaniikki ja nämä piti jättää hetkeksi sivuun. Uuden vuoden aikana sain nämä kuitenkin valmiiksi!

Koska Novitan valikoimasta ei tällä hetkellä kyseisiä värejä löydy, sain suunnata Ylivieskan Kotikutomoon lankaostoksille ja sieltähän löytyikin juuri oikean väriset langat! Tossujen keltaiset osat tein TeeTee Pallaksesta ja siniset osat valmistuivat Gjestalin Maijasta. Nämä olivat molemmat himpun verran tavallista 7 Veljestä -lankaa ohuempaa, joten sukkapuikoiksi valitsin 3,0 koivuiset puikot. Virkattuihin osiin käytin tuttua ja turvallista 4,0 -koon virkkuukoukkua. Pallaksen ja Maijan vyötteessä puikkosuosituksena lukeekin 3,0-3,5.

Muutoin näiden tekeminen sujui aivan kuin 7 Veljestä -langan kanssa, pohjat olisivat vain Reaversejen 43-45 -koon ohjeen mukaan jääneet aivan liian pieniksi suuremmasta virkkuukoukusta huolimatta. Lisäsinkin viimeisellä kierroksella kärkeen tavallisten ketjusilmukoiden ja puolipylväiden tilalle tavallisia pylväitä ja näillä saatiin sopiva pohjan koko aikaan.. :) (Nyt kun kuitenkin joku miettii, mistä näiden Reaversejen ohjeen saa, niin Ravelrystä tai Facebookista suoraan Rea Järvenpäältä! :) )

Itse en ole näihin täysin tyytyväinen, mutta Jack kuulemma on ja se kai on joka tapauksessa tärkeintä... silloin se varmaan pitää uskoa? :) Kuulemma näistä pitäisi sanoa, että nämä on mun tekemistäni tossuista hienoimmat ikinä ja että tämä on kaikkien aikojen postaus! ...muttajoo, en itse aivan allekirjoita tätä, yritetään kuitenkin! :D

Seuraavaksi alankin työstämään häävillasukkia (ja joo, siinä sivussa myös Reaverseja edelleen!) Mutta joka tapauksessa häävillasukkien langat lähtee ostoon nyt! Samalla pitää alkaa miettiä, miten osaan soveltaa kahta eri ohjetta... :)

P.S. Kuvista kiitokset tilaajalle itselleen, eli KIITOS JACK BAUER! :)

Sukkatehtaan maskotit

...vai pitäiskö sanoa, että tuholaiset?! 

Neulominen ja lemmikit yhdistettynä on kuulemma terapeuttista puuhaa. Paskat, sanon minä! Onhan se toki ihastuttava mielikuva neuloa kynttilän valossa, samalla kun koira nukkuu tyytyväisenä jalkojen vieressä (tai kissa kehrää sohvan selkänojalla). Mutta ei se ihan noin mene ainakaan meidän "perheessä".

Omistan siis kolme ihastuttavaa ja vihastuttavaa pientä riiviötä, joita myös lemmikeiksi voidaan tietysti kutsua. Nämä yhdessä tuovat mukavaa pientä jännitystä tähän neulomisharrastukseen. Koska nämä ovat erittäin kekseisessä osassa tätä harrastusta, päätin tehdä näille pienille termiiteille (lue: söpöläisille) ihan oman julkaisunsa.

Joten...

Saanen esitellä: Rakkaat lemmikkini!

1. Mörkö Matias

Mörkö tunnetaan myös nimillä Mökä, Mörtsä, Junnu, Mörkömään, Termiitti, Täystuho, Jäbä, Mörökölli...

Ikää Möröllä on jo melkolailla tarkalleen 1 vuosi ja 6 kuukautta. (syntynyt siis 11.6.2014)






Mörkö on viiden rodun pirtelö. Siitä löytyy seuraavat rodut:
- Karjalan karhukoira
- Labradorinnoutaja
- Suomen ajokoira
- Venäjän ajokoira 
- Tiibetinspanieli

Mörön lempipuuhaa on lankakerien armoton sotkeminen sillälailla hyvin, että tämän herrasmiehen käsittelyn jälkeen ne on epämääräisiä syttyröitä. Ainiin, muistinko kertoa, että yks mun lemppariharrastuksista neulomisen lisäksi on lankakerien siistiminen?! 

2. Aatu A.A. Koikkalainen 

Aatu alias keittiönatsi. 

Aatu on muuten lähes harmiton, mutta natseilu on ehdottomasti Aatun alaa. 

"Kynttilät lentää, kahvimukit lentää, radio lentää, kaikki lentää! Mutta onneksi mamma siivoo!" 

Tämän herrasmiehen alaa on siis tavaroiden tiputtelu. Lisäksi se tuijjottelee aina murhaavan näköisesti nurkasta. (Se varmasti suunnittelee jotain!)

Tämän pullukan tarkkaa ikää minulla ei ole tiedossa. Aatu kun muutti minulle 10 kuukauden ikäisenä. Mutta arviolta Aatu on nyt 1 vuoden ja 7 kuukautta. Hänen siis pitäisi olla se talon vanhin ja viisain otus. En nyt ihan aina vaan allekirjoita tätä. 

Aatu tykkää kyllä myös "halailla" lankarullia. Mutta sen ymmärtää. Halailisin minäkin, kun eteeni sattuisi lähes itseni kokoinen lankarulla... :) 

3. Kapteeni Morris

Morris on se "meijän perheen" uusin tulokas. 

Poitsu on vielä niin vauva, että ei ole oppinut kaikkia ilkeyksiä isommilta pojilta. Pelkäänpä kovasti, että jotakin ilkeyksiä tulee kuitenkin opittua! Mutta sen sitten aika näyttää... :)

Tällä hetkellä Morriksen ilkeyksiin kuuluu lähinnä langanpäällä leikkiminen samaan aikaan kun itse yritän neuloa. Yksi samaan aikaan niin rasittava, mutta silti niin ihana piirre Morriksessa on kehrääminen! Pikkumies tulee siis aina naaman eteen kiehnäämään, purisemaan ja kehräämään. Tyytyväinen kattimus. Se ei vaan ole kiva silloin kun pitäisi oikeasti tehdä jotain älyllistä! 

Morriksella on sama syntymäpäivä, kuin Möröllä. Vuosi vaan vaihtuu. Morris on siis syntynyt 11.6.2015 ja on jo puolivuotias pikkuhurmuri! 

Erityishuomiona vielä mainittakoon, että Morris on perheen ainut "normaali" mies (vielä!)...pallit on siis vielä tallessa... :D 

--------------------------------

Oon minä toki neulonutkin tämän radiohiljaisuuden aikana! Kuka arvaa, montako paria Reaverseja oon jo ehtinyt tekemään? Vielä ennen joulua pitäisi yksi pari saada valmiiksi ja ehkä ehdin toisia aloittamaan (niistä on muuten tulossa sitten oma julkaisunsa! Tulee nääs sen verta poikkeuksellisen hienot, siitä oon varma! :3)

Maksaa, maksaa! Niin mikä maksaa?

Nyt on pakko kirjoittaa ihka ensimmäinen tällainen mielipidekirjoitus tänne blogin puolelle. Selasin tuossa Facebookin neuleryhmiä ja yhä useammin silmään pistää keskustelu suomalaisen käsityön hinnoittelusta. Moni on sitä mieltä, että käsintehdyistä villasukista pyydetään aivan liikaa hintaa. Lisäksi työn hitautta ei ymmärretä, sillä monella on olettamus, että mitkä vaan villasukat kutoo keviästi yhden illan aikana.

Antakaas, kun Aino-täti nyt vähän valaisee teitä.

Ajatellaan nyt vaikka tavallista villasukkaparia, ilman mitään erikoisuuksia (tarkoitan näillä erikoisuuksilla nyt mm. perusraitaa, kuviota, palmikkoneuleita yms.). Jos neulon ihan tavallisen perusvillasukkaparin yhdellä ainoalla värillä, koossa 38 eli pohjan pituus on noin 24 senttiä ja pyydän tästä parista hintaa 15 euroa.

Mistä hinta muodostuu?

- Materiaali: Esimerkiksi 7 veljestä -lankakerä, jossa on 150 gramma lankaa, maksaa keskimäärin 4,50 euroa / kerä. Tavisvillasukkaan menee vajaa kerä tätä lankaa. Oletetaan nyt, että sukkapuikot on neulojalla jo valmiina omasta takaa (oikeasti nekin maksaa materiaalista riippuen 5-10 euroa).
- Työ: Perusvillasukkaparin kutomiseen menee aikaa keskimäärin 8-10 tuntia.

Kuka haluaa laskea todellisen tuntihinnan, mitä jää korvaukseksi villasukkaparin kutomisesta?

Villasukkien hinta: 15 euroa
- lankakulut 4,50 euroa
= 10,50 euroa

Pienenpienenä sivuhuomiona tähän väliin todettakoon, että Novitan 7 veljestä -lanka on edullisimmasta päästä. Jos hannkisin langat "kunnon" lankakaupasta, siellä 50-100 gramman kerä maksaa jo sen 4-5 euroa.

Jaetaanpa tämä jäljelle jäävä 10,50 euroa sukkaparin aikaansaamiseksi käytettyihin työtunteihin (8-10 tuntia). Kahdeksalla työtunnilla sukantekijän tuntipalkaksi tulee 1,31 euroa ja kymmenellä tunnilla ei sitäkään.

Todellisuushan on se, että näitä tehdään vain omaksi ja muiden iloksi. Lähinnä hyväntekeväisyyttä tämä villasukkien myyminen on.

Jos ottaisin "oikean" tuntihinnan sukkaparin kutomisesta, vaikkapa vain 7 euroa tunnilta, tulisi sukkaparille hintaa jo reilu 60 euroa. Mutta kuka ostaisi käsintehdyt perusvillasukat 60 eurolla? 

Ei kukaan. Se on vaan se todellinen hinta, mikä näille oikeasti tulisi. Ja kaikesta huolimatta ihmiset kehtaavat kommentoida 15 euron hintaa perusvillasukista liian koviksi. Jos hinta ei miellytä, niin ole hyvä ja tee itse.

Aino on puhunut. UHG!